Sukupuoliroolit varhaiskasvatuksessa
Jokainen ihmisen alku on nainen. Kummankin sukupuolen sukupuolirauhaset ovat rakenteeltaan identtiset 6 viikon ikään saakka. Tämän jälkeen alkio jatkaa kehitystään tytöksi paitsi jos mukana sattuu olemaan y-kromosomi. Y-kromosomin sukupuolta määräävä vaikutus välittyy Y-kromosomissa sijaitsevan kiveksen kehitystä ohjaava geenin, SRY:n (sex-determining region of Y) kautta.
Kun lapsi sitten putkahtaa ilmoille ja sukupuoli selviää, ellei sitä ole jo ultraäänen perusteella selvitetty, alkaa lapsen kasvattaminen sukupuolirooliin; tytöksi tai pojaksi. Tosin sukupuolta voidaan arvottaa jo vauvan vielä oleskellessa mahassa. ” Se on varmaan poika, kun se potkii niin kovin.” Tai: ” Kyllä sinä varmaan odotat poikaa, kun maha on tuolla lailla vain edessä, etkä ole levinnyt muuten.” Tytöillä on takapuolen leviäminen kirouksena jo ennen syntymää, silloin ei tosin vielä oma .
Erottelu jatkuu syntymän jälkeen adjektiiveilla: vastasyntynyt tyttö on suloinen, kaunis, ihana ja saa olla pieni, pikkuinen, pikkuruinen. Vastasyntynyt poika on mielellään ponteva, napakka, potra, isänsä näköinen.
Kotiin sairaalasta lähdettäessä pojalle voidaan laittaa päälle mitä muuta vain, vaan ei vaaleanpunaista potkupukua (tosin vaaleankeltainenkin on hieman liian tyttömäinen), tytölle voi pukea myös sinistä.
Lapsen saapuessa varhaiskasvatuksen piiriin, ovat tytöt jo leikkineet nukeilla ja pojat autoilla. Tytön ulkonäköä on ihasteltu ja pojan toimeliaisuutta arvostettu.
Ulkopuolelta tulevat vaikutteet muokkaavat voimakkaasti lasta omaan sukupuolirooliin. Tämän ja yleisen tasa-arvon nimissä on erityisen tärkeää, että varhaiskasvatuksessa osattaisiin suhtautua lapsiin tasavertaisesti. Tämän tasavertaisuuden periaatteen toivoisi jatkuvan ja korostuvan koulussa, mutta valitettavasti näin ei ole. Varhaiskasvatuskaan ei saa puhtaita papereita sukupuolten tasa-arvoisessa kohtelussa.
Leikkejä ei ohjata riittävästi. Vapaa leikki tarkoittaa valitettavan usein sitä, että lapset saavat valita kenen kanssa ja mitä leikkivät. Aikuiset eivät ohjaa leikkivalintoja. Pojat rakentelevat, leikkivät autoilla, ehkä dinosauruksilla. Tytöt leikkivät kotileikkinurkkauksissa, pukevat barbeja tai bratseja, istuvat pöydän ääressä värittämässä tai piirtämässä. Lapset jakautuvat leikkeihin paitsi omien taipumustensa, myös ympäristön vuoksi.
Itse kadehdin lapsena poikaserkkuni runsasta pikkuautovalikoimaa ja upeita pyssyjä. Minun huoneeni kaapit pullistelivat nukkeja, mistä en välittänyt.
Ohjauksella ja osallistumalla lasten leikkiin sisältä päin, ei vain valvojana, ammattikasvattajat pystyvät vaikuttamaan lapsen leikkivalintoihin ja leikin sisältöön. Legorakenteleminen olisi hyödyllistä tytöille avaruudellisen hahmottamisen tueksi. Roolileikit taas tärkeitä pojille sosiaalisen kanssakäymisen harjoitteluun.
Lasten puhuttelu ja muu ohjaus pitää usein sisällään sukupuolen perusteella tapahtuvaa eriarvoistamista. Tytöille puhutaan usein ystävällisemmin ja hymyillään herkemmin. Jopa samasta asiata voidaan lapsen sukupuolen perusteella kohdella aivan eri tavalla: Jos vilkas poika kaataa maitolasin, vahingossa tietenkin tai lasin kaataa hiljainen tyttö. Sanommeko me kasvattajat molemmille samalla lailla: ” Ei haittaa, se oli vahinko, pyyhitään yhdessä.” Tai jos hiljainen tyttö kerrankin raivostuu ja pamauttaa kaveriaan nyrkillä tai jos nyrkillä pamauttaja on poika, joka on tehnyt sen kaksikymmentä kertaa aiemminkin??
Kasvattajan on mietittävä suhtautumistaan omiin ja kasvattamiinsa lapsiin. Olenko oikeanmukainen? Vaadinko saman verran tytöiltä ja pojilta? Puhunko samalla lailla tytöille ja pojille? Osaanko kasvatuksellani tukea lapsen kaikkia kehityksen osa-alueita sukupuolesta huolimatta? Osaanko tukea oikealla lailla lapsen kehitystä tytöksi tai pojaksi? Autanko lapsia laajentamaan yhteiskunnan asettamia sukupuoleen sidottuja käytöksen normeja: Hyväksynkö pojalta pukeutumisen mekkoon ja rimpsuihin? Tytöiltä jo hyväksytäänkin vaikkapa puihin kiipeily, auto- ja sotaleikit. Huomioinko kaikkia lapsia tasapuolisesti? Vievätkö vilkkaat pojat kaiken huomion lapsiryhmässä? Hyväksynkö pojalta sellaista käytöstä, mitä en hyväksyisi tytöltä tai päinvastoin?
Yhteiskuntamme on edelleen kaukana tasa-arvosta, vaikka naisten ei tarvitsekaan meillä peittää hiuksiaan tai pukeutua kaapuun. Keskon johtajan kommentit pääministerin ulkonäöstä osoittavat sen valitettavan seikan, että naista saa edelleen arvioida ulkonäön perusteella, kun miehiä arvostellaan toiminnan takia.
Ammattikasvattajien velvollisuus on edistää sukupuolten tasa-arvoa. Kasvatuksen lähtökohdat ja omat arvot on selvitettävä, että voi todella ja oikeasti karsia omasta käytöksestään kaiken piilotetunkin eriarvoistamisen sukupuolen perusteella ja auttaa lasta hyväksymään laajat ja monipuoliset käyttäytymismallit jokaiselle lapselle ja aikuiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti