Lapsiryhmä vai lapsilauma?

Marraskuussa minulla oli ilo kuunnella Liisa Keltinkangas-Järvisen luentoa.
Aiheena oli mm. sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Mieleenpainuvinta professorin esityksessä oli selkeä tuomio suurille lapsiryhmille päivähoidossa.

Olen erittäin paljon samaa mieltä. Keltinkangas-järvisellä on ihmisen kehitysbiologiaan  ja psykologiaan pohjautuvat perustelut.  Hyväksymme monessa seikassa lapsen kypsymisen ja kasvamisen edellytyksenä tietyille taidoille. Kukaan ei odota, että yksi vuotias osaisi syödä itse haarukalla ja veitselle tai että kaksi vuotias osaisi kulkea liikenteessä yksin.

Silti odotamme, että yksi ja kaksivuotiaat selviytyvät  ryhmässä, missä saattaa pahimmillaan olla 15 lasta, ja 3-6 –vuotiaat vain kivasti sosiaalistuvat 21-28 lapsen ryhmässä.
Ryhmä on kiinteähkö sidosryhmä, missä jäsenet ovat jonkinlaisissa sosiaalisissa suhteissa keskenään ja jokaisella on ryhmässä oma roolinsa. Kuten Keltinkangas-järvinen sanoo, ei näillä määrillä kyseessä ole enää lapsiryhmä vaan lauma, mitä kasvattajat sitten liikuttavat paikasta toiseen: ulos => sisään => syömään => nukkumaan => leikkimään => syömään jne.

Paljon puhutaan pienryhmätoiminnasta ja toivoakseni missään päiväkodissa eivät enää kaikki 21 lasta istuudu yhtä aikaa pöydän ääreen askartelemaan, mutta tietyt toiminnot ja käytännöt ovat vaikeita muuttaa, jollei muuten niin ainakin henkilökunnan rajallisen määrän vuoksi. Olisihan paljon mukavampaa vaikka ulkoilla ja ehkä syödä välipalaa hieman eri aikoihin, mutta jos 21:lle lapselle on kolme aikuista koko päivän aikana, ja lasten päivä on tavallisimmin aikuisen työpäivää pitempi, on toiminnan eriyttäminen vaikeaa. Niinpä lapsilauma kulkee usein kuin vuorovesi kaikki kerrallaan ulos ja sisään ja syömään ja lepäämään ja taas syömään jne…..
Laumassa meteli on kova eikä laumakäyttäytyminen tue sosiaalisten taitojen oppimista. Keltinkangas-Järvisen esimerkki ihmislauman köytöksestä, oli Helsingin Stockmannin Hulluilta päiviltä. Kuka on siellä käynyt, tietää mistä on kyse. =>Laumassa on tehokasta aggressiivinen käytös.
Lapsiryhmäkokoja ei määrittele mikään laki. Nykyinen päivähoitolaki on pian 40 vuotta vanha muinaismuisto, mikä ei ota kantaa lapsiryhmien kokoon päiväkodeissa tai muissa päivähoidon yksiköissä. Puhutaan vain suhdeluvuista. Yhtä koulutettua kasvattajaa kohden saa olla 7 yli kolme vuotiasta tai 4 alle kolmevuotiasta. Aikanaan oli muodostunut käytännöksi 20 lapsen ryhmä 3-6 –vuotiaille kolmella kasvattajalla ja 12 lapsen ryhmä myös kolmella kasvattajalla alle 3 vuotiaille. Nyt, koska laki ei kiellä, on ryhmiä kasvatettu. Yli kolmevuotiaita on ryhmässä vähintään 21 ja olenpa kuullut 28 lapsen megaryhmistäkin ja samoin yhden kasvattajan lisäyksellä on alle kolme vuotiaiden ryhmiä paisutettu 15 lapseen.
Kaikenlaista asiantuntijoista koottua työryhmää ja komiteaa on istunut mietintöjä tekemässä viimeiset 20 vuotta, eikä aikaan ole saatu mitään, mutta  jos ja toivottavasti kun nyt vihdoin maahan saadaan uusi varhaiskasvatuslaki, ehkäpä vuonna 2014 (?) voisi toivoa, että siinä otettaisiin SELKEÄSTI kantaa myös lapsiryhmien kokoon.
Näinä aikoina, tai minä tahansa aikoina siltä vaikuttaa, on paha mennä vaatimaan lapsille mitään, mikä maksaa. Savitaipaleellahan ei saa vaatia edes kunnollisia tiloja, kuten viime kuussa kirjoitin. Mutta jos ei mitään vaadi, ei koskaan saa mitään ja lapset eivät osaa itse vaatia itselleen parempaa päivähoitoa.

Mielestäni 3-5 vuotiaille maksimi ryhmäkoko olisi 15, vähintään kolmella kasvattajalla ja alle kolme vuotiaiden paikka ei edes ole päiväkoti vaan perhepäivähoito, mutta se on jo taas oma aiheensa. Jos alle kolme vuotiaita on pakko päiväkotiin tunkea, niin 6 lasta olisi ehdoton maksimi ryhmässä.

Toiveeni eivät taida olla missään linjassa ns. arkirealismin kanssa, mutta jos ei ole toivoa paremmasta, on suossa vaikea kulkea eteenpäin.