Sujuva arki - päiväkodissa

Sujuva arki – päiväkodissa


Kokopäivähoidossa lapsi viettää kahdeksasta kymmeneen tuntiin päiväkodissa per päivä.
Iltapäivällä / illalla muutama tunti kotona, sitten nukkumaan ja taas seuraavana päivänä uudelleen.
Lapsen kannalta olisi hauskaa ja jopa toivottavaa, että arki päiväkodissa olisi sujuvaa.  Saisi leikkiä, ulkoilla, puuhata kaikkea kivaa kavereiden ja mukavien aikuisten kanssa. Ruoka maistuisi ja ruuan jälkeen olisi kiva levähtää hetki, kuunnella satua ja nukkua jos nukuttaa.
Miksi monen lapsen arki päivähoidossa sitten ei suju?
Jokaisesta asiasta täytyy taistella aikuisen kanssa, vaikka samat rutiinit toistuvat päivittäin. Samat ulosmenot, ruokailut, lepohetket. Samat siirtymätilanteet joka päivä. Miksi ne ovat usein ylivoimaisia  päiväkotilapselle?
Päiväkotien lapsiryhmät ovat suuria, 12-21 lasta, iästä riippuen.
(Toivoakseni enää ei ole yhtään sellaista päiväkotia, missä koko massaa liikutellaan yhtä aikaa paikasta toiseen ja sitten kaikki istuvat pöydän ääreen ja askartelevat kivan lumiukon opettajan valmiiksi piirtämästä mallista.)
Lapsiryhmässä sosiaalisuutta opiskellaan hiljalleen ja suurin osa oppiikin hyvin ihmisen laumakäyttäytymisen perusperiaatteet. Pojat erityisesti 6 –vuotiaat, saattavat kamppailla keskenään poikien jengin johtajuudesta, mutta taistelut ovat tavallisesti hallittavissa. Tytöilläkin on keinonsa selvittää alfanaaras. .Aikuisen kanssa jatkuvasti mittelöivät lapset eivät välttämättä pärjää näissä kisoissa. Ryhmän dynamiikka estää  tällaisen pohjimmiltaan epävarman ja turvattoman lapsen menestystä.

Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen lapsensa arjen sujumista päiväkodissa?

Pieni lapsi on kaikkivoipa. Hän on maailman napa, omnipotentti. Ja näin tuleekin olla. Lapsen pitää saada osakseen rajatonta rakkautta, hyväksyviä hymyjä, ihailua. Kahden vuoden iän jälkeen, viimeistään siinä kahden ja puolen vuoden hujakoilla, tämän omnipotenssin tulisi pikku hiljaa hiipua. Lapsi oppii vanhempien asettamien rajojen myötä omat rajansa, havaitsee ettei osaakaan kaikkea, eikä pysty kaikkeen.

Olen tavannut päiväkodissa vanhempia, jotka ilmoittavat tuodessaan pienen parivuotiaansa päivähoitoon ensikertaa, että he eivät sitten käytä kasvatuksessa lainkaan sanaa EI. Hei eivät halua kieltää lasta, vaan ohjata hänen kiinnostuksen kohteensa muualle, joten jos tekään ette sitten käyttäisi kieltosanoja???
On hyvä, että osaa ohjata lapsensa kiinnostuksen kohteen pois kielletystä puuhasta ja turhia kieltoja tuleekin välttää, mutta mielestäni on kyllä kukkua, ettei sanaa EI voisi käyttää lainkaan. Jotkut asiat vaan ovat selvästi EI. Esimerkiksi toisen lapsen pureskelu, ja kaikki muukin vahingoittaminen, samoin aikuisen vahingoittaminen. Pieni, edes alle vuoden vanha EI saa lyödä isää eikä vetää äitiä tukasta. Asiat on syytä tehdä selväksi jo heti kättelyssä, murrosiässä on enää turha yrittää asettaa rajoja, jos ne pienenä jäi laittamatta.

Rakkaus ja Rajat.
Lapsi tarvitsee rakkauden lisäksi selvät, pysyvät ja johdonmukaiset rajat. Jos katolle ei saa kiivetä tänään, ei sinne saa kiivetä huomennakaan. Jos arkisin nukkumaanmenoaika on kahdeksan, niin se on kahdeksan, kunnes lapsi kasvaa ja hänen unentarpeensa vähenee ja on perusteltua muuttaa käytäntöä.
Ei lasta missään armeijakurissa ole tietenkään tarkoitus kasvattaa, mutta johdonmukaisuus kasvatuksessa ja rajoissa luo lapselle turvallisuutta. Hänen ei jatkuvasti tarvitse uhmata aikuisen auktoriteettia selvittääkseen missä raja kulkee.
 Alle kouluikäisellä lapsella ei juuri pitäisi olla päätösvaltaa perheessä, ainakaan suurissa asioissa. Lapsi voi päättää haluaako lähteä hiihtämään tai luistelemaan, tai laittaako juhliin punaisen vai keltaisen mekon, mutta lapsi ei päätä mitä syö, milloin menee nukkumaan tai mitä katsoo telkkarista. Lapsi ei saa kohdella huonosti muita ihmisiä eikä puhua rumia kenellekään.
Kaikki laumaeläimet sosiaalistavat pentunsa laumaan. Pennun täytyy oppia paikkansa pärjätäkseen. Sama pätee ihmiseen. Pärjätäkseen yhteiskunnassa ihmisen täytyy oppia lauman säännöt.
Lapsi ei voi oppia niitä ellei häntä opasteta ja se on vanhempien tehtävä. – Ja sen jälkeen arki sujuu, päiväkodissakin.