Hei Joulupukki, tänä vuonna olen ollut oikein kiltti, joten voitko tuoda minulle kaikki lelut lelukirjan sivuilta 7-21.
Äiti kyllä sanoi, että siinä on liikaa, ja että ei joulupukilla ole sellaisia rahoja, mutta ei kai joulupukki rahaa tarvitse, tontuthan ne lahjat tekevät?
Ja sitten vielä kysyisin, miksi telkkarissa sanotaan, että joulu tulee expertiltä? Etkö Sinä asukaan enää Korvatunturilla?
Niin, onko se joulupukki oikeasti olemassa vai ei? Mitäpä sanoa lapselle, joka mainonnan uhrina silmät lelunhimosta kiiluen ruksailee toiveitaan kauppiaitten hyvissä ajoin marraskuussa lähettämiin lelulehtiin?
Joulun kaupallisuus on jo klisee, mutta silti se ärsyttää vuosi vuodelta yhä enemmän.
Telkkarin mainoksissa ja joulunajan ohjelmissa onnelliset ydinperheet pääsevät kotiin jouluksi. Kaikki istahtavat upeaan joulupöytään kauniissa katalogivaatteissa ja pian jo avataan lahjoja kuusen ääressä kynttilöiden kimaltelevassa tuikkeessa. Lapset kaivavat paketeista viimeistä huutoa olevat playstationit ja onnelliset vanhemmat yhtenäisissä oloasuissaan hymyilevät taustalla toisilleen lämpimästi.
Entä ne tuhannet alle köyhyysrajan alapuolella olevat perheet? Yksinhuoltajat ja työttömät?
Vaikka ei haluaisikaan viettää joulua Jeesuslasta, paimenia ja aaseja ajatellen, voi silti haluta viettää alkuperäistä keskitalven juhlaa ilman amerikkalaisia cocacolapukkeja ja joka paikasta mutavyöryn lailla tulvivaa materiaa.
Kaikille sekään ei ole mahdollista. Jouluna sosiaalipäivystyksen partioilla pitää kiirettä: pikaiset huostaanotot lisääntyvät ja poliisipartiot käyvät tuomassa joulurauhaa perheisiin viranomaisvoimin.
Joten; John Lennonia mukaillen: ”Taas tultiin jouluun ja riemuita saa, vaan vielä on paljon toivottavaa. Me pääsimme jouluun - se takaako sen, että maailma kerran ois onnellinen. ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti